Olin ystäväni kanssa kesälomareissulla, kun jalkaani tuli kävelemistä haittaava vaiva. Ystävä toivoi puolestani, ettei mene kauhean monta viikkoa avun saamiseen.
Tulin kotiin sunnuntaina puoliltapäivin, ja jo alkuillasta saatoin soittaa ystävälleni: hei mahtavaa, kävin lääkärissä, jalka kuvattiin, sain kortisonipistoksen ja olen valmis muutaman päivän päästä koittavaan seuraavaan reissuun. Ystäväni oli äimistynyt.
Arvaatte tietenkin, että kävin työterveyshuollossa. Äimistynyt ystäväni ei käy, sillä hän ei ole sen piirissä.
Kolmen tason terveydenhuoltojärjestelmä, huipulla työterveys
Vaikka olin suunnattoman tyytyväinen, en päässyt eroon ajatuksesta, että tämä on mahdollista vain työsuhteisille. Piti oikein kaivaa esille THL:n Mika Salmisen taannoiset kannanotot.
Yle kertoi huhtikuussa 2022: ”Työterveydestä on tullut Salmisen mukaan tavallaan työssäkäyvien oma perusterveydenhuoltojärjestelmä, joka toimii rinnakkain julkisen perusterveydenhuollon kanssa, mutta kuitenkin suurelta osin yksityisten lääkäriasemien kautta.”
Salmisesta suomalainen työterveyshuolto olisi syytä rakentaa kokonaan uudelleen, osana sote-uudistusta.
Silloinen perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén (sd) komppasi Salmista twiitissään: ”Suomessa on kolme perustason terveydenhuoltojärjestelmää: 1) maksuton ja jonoton työterveyshuolto, 2) maksullinen ja jonoton yksityissektori, 3) maksullinen ja ruuhkautunut terveyskeskus.” Hän puolsi, kuten aina, omalääkärimallia kaikille – ja sehän kuulostaakin houkuttelevalta.
Tulisiko tilalle eriarvoistavat terveysvakuutukset?
Kesälomamietteisiini saattoi liittyä itsekäs tietoisuus siitä, että oma porttini työterveyshuoltoon ei ole avoin loputtomiin. Mielessä olivat monet tarinat vaikeasta julkiseen perusterveydenhuoltoon pääsystä.
Kaivoin tietenkin esiin myös, kuinka Salmisen avaukseen oli suhtauduttu. Tyrmäys oli tullut isolla rintamalla. Muun muassa EK:n ja STTK:n puolelta tähdennettiin, että työterveyshuolto on erittäin toimiva järjestelmä, joka rahoitetaan työnantajien ja palkansaajien vakuutusmaksuilla. Miksi hyvin toimivaa pitäisi lähteä rikkomaan?
Hyvä argumentti. Toimivaa ei yleensä pidä rikkoa.
Miksi hyvin toimivaa pitäisi lähteä rikkomaan?
Toisaalta Sitrasta Antti Kivelä twiittasi, että kyllä kaikki maksavat työterveyshuollosta. Etu kun on verovapaa työntekijälle ja vähennyskelpoinen yritykselle.
Kiinnostava arvio tuli STM:n johtajalta Liisa Siika-aholta: Jos järjestelmä purettaisiin, osalle – mutta ei kaikille – kuitenkin tarjottaisiin terveysvakuutuksia, ja näin uusi jakolinjoja saattaisi muodostua yritysten sisälle. Myös muun muassa Työterveyslaitoksesta ja tietenkin yksityisiltä lääkäriasemilta tuli vahvoja lausuntoja nykyjärjestelmän toimivuudesta.
Vuosikymmeniä työterveydenhuollosta nauttineena ymmärrän näitä näkemyksiä erittäin hyvin. Samalla kuitenkin mietin, että ehkä niukoiksi sanottuja lääkäriresursseja riittäisi paremmin kaikille, jos työmarkkina olisi yhtenäisempi.
Voitaisiinko siirtyä siilipuolustuksesta avoimeen tarkasteluun?
Minulla ei tietenkään ole selkeää ajatusta siitä, kuinka työterveyshuolto pitäisi järjestää. Sote-uudistuksen toteutus ei sinällään kauheasti kannusta etenemään sen sateenvarjon alla.
Mutta toivoisin, että ainutlaatuiseen työterveyshuoltoomme ja kolmen kanavan perusterveydenhuoltoon ei suhtauduttaisi kuin pyhään lehmään. Että epäilyjen ääneen lausuminen ei saisi aikaan koko rintaman siilipuolustusta. Että asiaa voitaisiin tarkastella avoimin mielin, eri mallien etuja ja haittoja aidosti pohtien.
Sote-sektorin resurssien horjuessa todella toivon, että jostain löytyy tarpeeksi monia, tarpeeksi rohkeita poliitikkoja ja muita vaikuttajia ennakkoluulottomaan tarkastelemiseen. Jaksanko uskoa siihen? Sitä en tiedä. Mutta tiedän, mitä koskevia avauksia seuraavien eduskuntavaalien alla seuraan.
Diana Törnroos, kirjoittaja on Terveystoimittajat ry:n hallituksen jäsen