ADHD, ADD… vaiko ADT

Keskittymisvaikeuksien taustalla ei aina ole sairautta tai oireyhtymää. Tarkkaamattomuuden oireet voivat aiheutua myös henkilöön ulkopuolelta kohdistuvista paineista, esimerkiksi arjen kiireisyydestä, opiskelun tai työn vaatimuksista tai runsaasta älylaitteiden käytöstä. Jos tilanne jatkuu pitkään, seurauksena voi olla hankinnainen keskittymisvaikeus eli ADD (attention deficit disorder).

Termin ADT esitteli ensimmäisen kerran lääkäri Edward M. Hallowell vuonna 2005. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin julkaisemaan Lääketieteen termit -sanastoon ADD lisättiin vuosi sitten. Sen sanaselitys kuuluu näin: ”Hankinnainen keskittymisvaikeus (lyh. ADT) on käyttäytymismalli, joka syntyy tiuhaan vaihtuvien ärsykkeiden aiheuttamasta aivojen ylikuormituksesta ja jolle on ominaista kyvyttömyys keskittyä yhteen asiaan riittävän pitkäksi aikaa.”

ADT:n oireet muistuttavat aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön ADHD:n oireita mutta ilman ylivilkkautta. Keskittymisen vaikeuden taustalla voi toki olla synnynnäisiä taipumuksia, mutta keskittymisen pettämiseen voivat vaikuttaa monet nykymenoon kuuluvat tekijät, kuten vaatimus olla aina tavoitettavissa ja reagoiminen jokaiseen älypuhelimen plimpahdukseen välittömästi.

Tiuhaan tahtiin vaihtuvat ärsykkeet ylikuormittavat aivoja, niin että yhteen asiaan on mahdotonta keskittyä riittävän pitkäksi aikaa, kun mieleen tupsahtaa jatkuvasti uusia asioita. Nykyään niin muodikas multitaskaaminen eli monen asian yhtäaikainen tekeminen, jatkuvat keskeytykset ja liian vähäinen palautuminen ovat voineet johtaa siihen, että keskittymisestä tulee yhä vaikeampaa.

ADT ei ole lääketieteellinen diagnoosi vaan seurausta arjen pitkäaikaisesta kuormituksesta ja puutteellisesta palautumisesta. Tutkimusnäyttö esimerkiksi älypuhelimien vaikutuksesta kognitiivisiin toimintoihin on pitkälti vielä kesken. ADT:stä eroon pääseminen on silti mahdollista ja vaatii omien toimintatapojen muuttamista, rauhoittumista ja mielen joutilaisuutta, tietoista opettelua keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Minna Pernaa, kirjoittaja on Terveystoimittajat ry:n hallituksen jäsen