-
TERVEYSPUHE ON POLARISOITUNUT
Tapa, jolla terveydestä ja sairastumisesta nykyisin puhutaan, on hyvin kahtiajakautunut ja mustavalkoinen.
Julkista keskustelua ja somea seuratessa sekä nettilehtien kommenttipalstoja lukiessa käy nopeasti selväksi, että terveydestä ja hyvinvoinnista puhutaan aiempaa ronskimmin. Vastakkainasettelua ja leimojen iskemistä ei tänä päivänä kaihdeta.
Hyveelliset vastaan paheelliset. Terveysasioista puhuttaessa syntyy usein kaksi vastakkaista leiriä: hyveelliset ja paheelliset. Hyveelliset pitävät huolta itsestään, syövät terveellisesti ja käyvät kurinalaisesti salilla, mutta paheelliset muistuttavat, että myös elämästä nauttiminen on tärkeää. Hyveellisten mielestä se tarkoittaa, että paheelliset haluavat vain löhötä sohvalla kaljaa kitaten, sipsejä ja karkkia ahmien ja lihoen.
Hyveelliset väittävät, että paheelliset tuhoavat terveytensä väärillä valinnoilla ja itse aiheutetuilla sairauksilla. Hyveellisten mielestä paheellisilta puuttuu tahdonvoimaa, muutenhan se ryhdistäytyisivät, tarttuisivat itseään niskasta kiinni ja tekisivät jotain tilanteelleen. Paheelliset valitsevat kuntokuurin sijaan ihmedieetin tai laihdutuspistoksen’.
Poseeraajat ja pöyristyjät. Hyveelliset käyttävät puheessaan kulttuurisodista tutuiksi käyneitä keinoja: hyvesignalointia ja poseeraamista, paheksuntaa ja pöyristymistä. He korostavat mielellään olevansa kunnollisia veronmaksajia, joilla on oikeus kritisoida muiden elämää ja valintoja. ”Minun kovalla työllä ansaitsemiani verorahoja ei saa käyttää kaiken maailman vapaamatkustajien ja laiskurien paapomiseen.” Paheelliset leimaavat sen heti tiukkapipoiseksi öyhöttämiseksi.
Sitä mukaa, kun sote-alan ja julkisten palveluiden rahoitusta leikataan, vastakkainasettelu kärjistyy. Niukkuus ei lisää empatiaa vaan koventaa asenteita.
Niukkuus ei lisää empatiaa vaan koventaa asenteita.
Taistelija vai fatalisti. Sairastuneilla ihmisillä on monenlaisia selviytymisstrategioita. Jotkut tekevät sairastumisestaan projektin, jossa he ottavat uhmakkaan taistelijan roolin. Periksi ei anneta ja se, mikä ei tapa, vain vahvistaa. Toiset taas suhtautuvat asiaan fatalistisesti ja alistuvat tyynesti kohtaloonsa. Heidän mielestään kaikella on tarkoitus, sairaudellakin. Taistelijan vinkkelistä katsottuna tyyni alistuminen on luovuttamista.
On myös ihmisiä, jotka tekevät vammastaan tai kehityksellisestä häiriöstään osan henkilökohtaista brändiään. He eivät koe tarvetta taistella oireitaan vastaan vaan alkavat puhua niistä omana supervoimanaan.
Vaikka sairauksista ja mielenterveyden ongelmista puhutaan entistä avoimemmin, kaunistelevia kiertoilmaisuja käytetään yhä, eivätkä kaikki tabut ole kadonneet. Syöpä ja Alzheimerin tauti ovat esimerkkejä diagnooseista, jotka lyövät helposti polvilleen vahvankin ihmisen ja hänen omaisensa.
Sairauksilla pelottelu myy. Iltapäivälehtien printtiversioita myydään pelottelemalla vanhuksia sairastumisella. Jokaisen marketin kassan vieressä lehtien lööpit kirkuvat uusien sairauksien uhkaa niin kovalla äänellä, että on ihme, etteivät pelokkaat mummot ja papat kupsahda ostosreissullaan silkasta kauhusta.
Koronapandemia sai ihmiset varuilleen ja teki elämästä arvaamattoman tuntuista. Monen perusturvallisuus järkkyi, ja kaikilla se ei ole vieläkään palannut. On sääli, että moni ikäihminen kokee muiden tapaamisen ja sairastumisen riskin edelleen niin suurena uhkana, että eristäytyy mieluummin kotiinsa. Ne, jotka sosiaalisia kontakteja eniten tarvitsisivat, usein välttelevät niitä kaikkein kiivaimmin.
Leena Koskenlaakso Terveystoimittajat ry:n hallituksen puheenjohtaja.
-
Maimu Halonen, Lääkäriliiton legendaarinen lehdistöpäällikkö
Maimu Halonen aloitti toimintansa Lääkäriliitossa tiedotussihteerinä vuonna 1977 ja toimi sittemmin lehdistöpäällikkönä vuodesta 1991 aina kuolemaansa, vuoteen 2000 saakka.
Maimu oli poikkeuksellinen ihminen. Hänen työkenttänsä oli lehdistö ja tiedotusvälineet, joiden edustajista hän otti tehtäväkseen pitää erinomaista huolta. Häntä pidetään Lääketieteen toimittajien järjestäytymisen alullepanijana ja alan vuonna 1987 perustetun Lääketieteen toimittajat ry:n perustajajäsenenä. Yhdistyksen kunniajäseneksi hänet kutsuttiin vuonna 1989.
Toimittajat olivat Maimulle rakkaita lapsia, joiden eteen hän jaksoi loputtomasti ponnistella. Hän kehitti toimittajille koulutustapahtumia ja tutustumisretkiä ja jaksoi istua heidän kansaan aamuyön tunneille. Maimu oli toimittajien tärkein tietolähde lääketieteen kysymyksissä, ja heitä varten hän ryhtyi julkaisemaan lääketieteen asiantuntijaluetteloa. Hän oli myös avainhenkilö monien tapahtumien, kuten Lääkäripäivien, järjestelyissä. Päiville hän kehitti tiedotusvälineitä varten oman palveluyksikön.
Lääkäriliitossa Maimu oli erinomaisen pidetty työtoveri. Hänen huoneensa ovi oli aina auki, ja lähes aina siellä nähtiin työtovereita tai muita avunpyytäjiä. Parantamista ja kehittämistä riitti. Maimun mielestä ihmiset eivät ymmärtäneet lääkärien vieraita termejä vilisevää puhetta. Lauseiden piti olla yksinkertaisia ja selkosuomea. Lääkärit tarvitsivat esiintymiskoulutusta, ja Maimun järjestämille kursseille riitti tulijoita.
Maimu oli tärkeä sillanrakentaja. Hänen avullaan toimittajat ovat pystyneet välittämään yleisölle paljon tietoa terveydenhuollosta, lääkäreistä ja lääketieteestä, ja hän on opettanut lääkäreitä kommunikoimaan ymmärrettävällä tavalla sekä tiedotusvälineiden että potilaidensa kanssa.
Kirjoittaja on Lääkäriliiton entinen toiminnanjohtaja Markku Äärimaa.
-
Tropiikissa kuntoilemassa
Viisi urheaa naista ja yksi urhea mies ilmestyivät Yoga Nordiciin tiistaina 3. toukokuuta alkuillasta kokeilemaan hotjoogaa. Puolet tykkäsi, puolet ei. Mutta miten tunti menikään?
Kuvateksti: ”Kuumaa oli, mut hengissä selvittiin!” todistavat Tuija Metsäaho (vas.), Tuula Ketola ja Minna Pernaa.
Nimensä mukainen kuuma jooga on hatha- eli niin sanottua lempeää joogaa, jota harjoitetaan 38-asteisessa huoneessa. Tämä nostaa jokaiselle hien pintaan – ihan kuin joogaaja olisi hommissa Intiassa!
Yoga Nordic on kehittänyt tämän konseptin jo vuonna 2004. Tunnin liikeharjoitukset pohjautuvat Bishnu Ghoskin opettamaan 84 asana-sarjan traditioon.
Joogaa jonkin verran harrastaneena menin kiinnostuneena kokeilemaan nimenomaan tätä joogaa, josta olin haaveillut jo vuosikausia. Yoga Nordic oli viihtyisä joogastudio, ja sen sijainti hyvä, keskellä Helsinkiä Kampissa.
Vetäjä kehotti meitä menemään noin 35-asteiseen huoneeseen tottumaan lämpöön ennen tuntia. Vaikka olin pukeutunut ohjeiden mukaisesti ihonmyötäisiin capreihin ja urheilupaitaan, lämpö löi päin naamaa sellaisella volyymilla, että katsoin parhaaksi valmistua terveystoimittajien joogatuntiin pukuhuoneessa viime minuuttiin asti. En ollut ainoa, joka teki niin. Meistä ei intialaisiksi olisi.
Viisi minuuttia ennen tunnin alkua marssimme sitten saliin ja levitimme joogamatot sekä pehmeät pyyhkeet niiden päälle. Asetin maton viereen vesipullorivini.
Lihakset tykkäsivät
Tunnin aikana tuntui kuin olisi saunassa joogannut. Hiki virtasi, kun teimme asanoita rauhalliseen tahtiin. Tunnelma oli mukava – kaikki tekivät parhaansa.
Joogaamista häiritsivät jonkin verran lämmitysilmaputket, jotka humisivat siihen malliin, että ohjaajan puheesta oli kauimmaisten välillä vaikeaa saada selvää. Myöskään täysi valaistus ei ollut optimaalista rentoutumista ajatellen.
Lihasten lämmettyä liikkeitä oli mukava tehdä. Ohjaajan ”muista aina hengittää” kehotus tuli tarpeeseen, kun aloin keskittyä liikkeisiin.
Netistä löytämäni ei-tieteellisen tiedon mukaan hotjoogaan valmistautuminen pitäisi aloittaa jo edellisenä iltana kunnon vesitankkauksella – ja tunnilla juoda 1,5 litraa vettä! No, alle litra riitti minulle hyvin 1,5 litran pullorivistöstäni, eikä hommaan tarvinnut muuten valmistautua kuin ottaa kevyet vaatteet mukaan ja mennä paikalle ajoissa.
Ohjaajan mukaan hotjooga vaatii 2–3 kertaa, jotta tottuu sekä hengittämiseen että joogaamiseen kuumassa ilmanalassa. Minulle selvisi jo 10 minuutissa, että tähän en totu. Mukava kokemus, mutta olen enemmän metsäjoogatyyppiä.

Tuula Ketola on yhteiskuntatieteiden maisteri. Ketola työskentelee freelance-toimittajana pääkaupunkiseudulla. Hän pitää omaa blogia osoitteessa thesunshinecousins.blogspot.com. ”Sydäntäni lähellä ovat ihmisoikeudet, monikulttuurisuus, koirat – ja tietysti järjestötoiminta! Sen lisäksi, että olen tuore Terveystoimittajat ry:n hallituksen jäsen, kuulun rivijäsenenä Suomen tiedetoimittajain liittoon ja Naistoimittajiin.”

Onko sinulla mielessäsi jokin terveyteen liittyvä aihe, josta haluaisit kirjoittaa blogitekstin? Julkaisemme mielellään jäsenten kirjoituksia blogissa.
Toimi näin
Rajaa aihe ja kirjoita siitä noin 3 000−3 500 merkkiä pitkä teksti. Suosi lyhyitä kappaleita. Tekstiä muokataan tarvittaessa. Lähetä valmis teksti osoitteeseen sihteeri@terveystoimittajat.fi. Kirjoittajasta toivotaan saatavaksi myös lyhyt esittelyteksti.
