Päätä seinään – vaan mureneehan se edes vähän

Somekanavissa keskustelu terveydestä saattaa aika ajoin mennä melko villiksi.

Voi huokaus, nousenpa taas pinnalle täältä somen syövereistä. Vaikka somen jo tietää, menee ihon alle, kun omaan kuplaan läikkyy ”varmaa tietoa” siitä, että ruokaympyrän suositukset ovat aivan vääristyneet – kyllä kookosrasva ja voi ovat terveyden peruspilareita ja onhan suola ihmiselle sentään tarpeellista!

Tai kun ”uusimmat tutkimustulokset” osoittavat koronarokotteiden kaataneen kansaa kuin heinää ja että koronaan on kuollut nimenomaan nk. piikitettyjä. Että tiede on yliarvostettua ellei peräti saatanasta, se kun kumoaakin aiempia tutkimustuloksiaan koko ajan eikä siis eroa mitenkään syvällisistä somekeskusteluista.

Lisäksihän ”kaikki tietävät”, että lääkkeiden pakkomyynti sekä suuret voitot ovat lääkefirmojen ja korruptoituneiden lääkäreiden ainoa tavoite. Ja on ilman muuta selvää, että medialla on yhteinen agenda. Sitä paitsi mitä vikaa on hiilidioksidissa? Sehän on koko elämän perusta.

Postausten joukkoon ripotelluilla yksittäisillä totuuksilla ”asioista itse selvää ottajien” on kätevää pudottaa oikaisuyritykset. No olihan se sikainfluenssarokotekin! Se opioidikriisi! Se vääräksi todettu tutkimustulos! Se yksi pelotteleva otsikkokin!

Edellä kirjoitettu on ehkä hiukan ilkeästi muotoiltu, mutta mikään ei ole omasta päästä keksittyä. Ehkä tunnistattekin? Kuinka te reagoitte tällaisessa tilanteessa, kun ei tiedä, mistä edes aloittaisi?

Go, Juhani Knuuti, go! Voimia matkaan, Atte Virolainen!

Itse en lähde tuttavien(kaan) somekanavissa noita ”varmoja tietoja” enää kommentoimaan. Joskus yritin, mutta heitin yrityksen hyödyttömänä nurkkaan. Ei se ole minun heiniäni, enkä sitä paitsi halua omilla reaktioillani ruokkia kanavien arvoa algoritmien silmissä. Tunnen suurta kunnioitusta ja arvostusta niitä kohtaan, jotka jaksavat kärsivällisesti, asiallisesti ja toistuvasti oikoa ja perustella. Sekä myöntää, että aina varmaa tietoa ei vain ole. Go, Juhani Knuuti, go! Voimia matkaan, Atte Virolainen!

Tästä sitkeydestä riittää silti mallia meille muillekin, ei ehkä somessa mutta omissa terveystoimittajien kanavissamme. Jatkuva, kärsivällinen toisto, asioiden vielä uudelleen tarkistaminen, suhteuttaminen, perusteleminen. Työarki ei välttämättä aina täytä ihanteita, mutta koko ajan voimme ainakin pyrkiä siihen. Ja vaikka joskus tuntuu, että hakkaamme päätä seinään, niin mahdollisesti seinästä irtoaa murusia, joilla on jokin vaikutus. Parhaassa tapauksessa ne vielä kumuloituvat yhteiskollegiaalisin voimin.

Tukea työhömme saamme onneksi eri tahoilta, esimerkiksi Terveystoimittajien jäseninä: yhdistyksen yhteistyökumppaneiden ja sidosryhmien tapaamisista ja tiedotteista sekä yhteisistä keskusteluista. Näitä keskusteluja saisi olla lisää, niin kasvokkain kuin virtuaalikanavissa. Yhteisöstä kun saa paitsi voimaa myös ajankohtaista tietoa ja faktaa sekä ehkäpä myös neuvoja hedelmälliseen lähestymiseen.

Ja aina voi kirjoittaa blogin! Täällä pääsee ääneen ja saa parhaimmillaan keskustelun liikkeelle. Kynnys on meille jäsenille matala, kunhan unohtaa X:n myrkkytyylin ja luovan suhtautumisen faktoihin.

Seuraavia blogeja odotellessa.

Diana Törnroos on Terveystoimittajat ry:n hallituksen jäsen.