
Kuva on tehty tekoälyn avulla.
Luuletko olevasi terve? Siinä tapauksessa et ilmeisesti ole lukenut päivän lehtiä, seurannut nettikeskusteluja etkä katsonut televisiota viime aikoina.
Jos aamulla herätessäsi pidät itseäsi vielä terveenä, iltaan mennessä sinun on todennäköisesti osoitettu olevan väärässä, tai ainakin epäilyksen siemen on kylvetty mieleesi.
Heti aamutuimaan luet ruudulta tai printtilehdestä, että närästys voi olla syövän oire, ja on syytä hakeutua pikimmiten lääkärille. Sinua alkaa välittömästi närästää. Tai että uusin tutkimustieto osoittaa tofun olevan epäterveellistä. Ähkäiset, koska aloit laittaa tofua leivän päälle kinkkuleikkeen sijasta.
Ruokaostoksilla käydessäsi et pääse kassalle näkemättä kissan kokoisia lööppiotsikoita, jotka pauhaavat uusista terveysuhista. Varo tätä! Vältä sitä! Et kai vaan tee näin? Nielaiset, koska et varo etkä vältä, ja teet juuri niin – joka päivä.
Kun illalla avaat television, sama jatkuu. Apua, mikä tauti! Poistakaa kasvaimeni! Jalkapaiseklinikka. Sairas nuoruus. Kysy lääkäriltä. Elämäni yhden keuhkon varassa. Taisteluni riippuvuutta vastaan. Syöpäni löydettiin vasta, kun oli jo liian myöhäistä. Tässä vaiheessa tunnet olosi jo melko lannistuneeksi ja vietät loppuillan googlailemalla eri sairauksien oireita. Löydettyäsi monta osumaa siirryt keskiyöllä netin keskustelupalstoille lukemaan sairastuneiden kokemuksia. Ei olisi pitänyt, sillä sinua ei enää nukuta, ja pyörit sängyssä monta tuntia ahdistuneena. Aamulla heräät umpiväsyneenä ja elämä tuntuu raskaalta taakalta.
Huolestuminen on addiktoivaa
Joka päivä törmäämme niin moneen erilaisista terveysuhkista kertovaan kohu-uutiseen ja huolestuttavaan tutkimustulokseen, että vain paksunahkaisimmat meistä voivat huitaista ne hymähtäen pois mielestään: ”Hui hai, so what? Ei koske minua, ei ole minun murheeni.”
Me muut sen sijaan jäämme miettimään, pitäisikö asiasta huolestua. Minäkin, melko usein, etenkin jos satun olemaan stressaantunut. Vaikka yritän ajatella myönteisesti ja olla huolestumatta.
Epävarmoina aikoina, kun maailma muuttuu kaoottiseksi sotien, kulkutautien tai vaikkapa työttömäksi joutumisen takia, mielenterveydellemme olisi hyväksi saada huonojen uutisten vastapainoksi jotain positiivista ajateltavaa. Jotain, joka vahvistaisi meitä ja auttaisi meitä säilyttämään joustavuutemme, psyykkisen selviytymiskykymme ja suhteellisuudentajumme. Jotain, joka toisi hymyn kasvoillemme.
Mutta ei, me emme aina toimi niin loogisesti. Me luemme huonoja terveysuutisia, kuuntelemme terveysaiheisia podcasteja ja pohdimme, mikä kaikki voi mennä pieleen, ja miltä tuntuisi olla parantumattomasti sairas. Ja lähdemmekö täältä pitkään ja tuskallisesti kituen vai onnekkaasti saappaat jalassa.
Huolestuneena oleminen on niin tuttua ja tavallaan turvallista, että monet meistä eivät osaa olla ilman sitä. Joillekin ihmisille ahdistuneisuus ja sisäinen paine voi jopa olla edellytys sille, että he tuntevat olevansa elossa. Onko se enää tervettä? En osaa sanoa. Mutta se saattaa joskus olla tarkoituksenmukaista. Se saattaa olla se pimeä käyttövoima, joka työntää heitä eteenpäin.
Leena Koskenlaakso on Terveystoimittajat ry:n puheenjohtaja