Tapa, jolla terveydestä ja sairastumisesta nykyisin puhutaan, on hyvin kahtiajakautunut ja mustavalkoinen.
Julkista keskustelua ja somea seuratessa sekä nettilehtien kommenttipalstoja lukiessa käy nopeasti selväksi, että terveydestä ja hyvinvoinnista puhutaan aiempaa ronskimmin. Vastakkainasettelua ja leimojen iskemistä ei tänä päivänä kaihdeta.
Hyveelliset vastaan paheelliset. Terveysasioista puhuttaessa syntyy usein kaksi vastakkaista leiriä: hyveelliset ja paheelliset. Hyveelliset pitävät huolta itsestään, syövät terveellisesti ja käyvät kurinalaisesti salilla, mutta paheelliset muistuttavat, että myös elämästä nauttiminen on tärkeää. Hyveellisten mielestä se tarkoittaa, että paheelliset haluavat vain löhötä sohvalla kaljaa kitaten, sipsejä ja karkkia ahmien ja lihoen.
Hyveelliset väittävät, että paheelliset tuhoavat terveytensä väärillä valinnoilla ja itse aiheutetuilla sairauksilla. Hyveellisten mielestä paheellisilta puuttuu tahdonvoimaa, muutenhan se ryhdistäytyisivät, tarttuisivat itseään niskasta kiinni ja tekisivät jotain tilanteelleen. Paheelliset valitsevat kuntokuurin sijaan ihmedieetin tai laihdutuspistoksen’.
Poseeraajat ja pöyristyjät. Hyveelliset käyttävät puheessaan kulttuurisodista tutuiksi käyneitä keinoja: hyvesignalointia ja poseeraamista, paheksuntaa ja pöyristymistä. He korostavat mielellään olevansa kunnollisia veronmaksajia, joilla on oikeus kritisoida muiden elämää ja valintoja. ”Minun kovalla työllä ansaitsemiani verorahoja ei saa käyttää kaiken maailman vapaamatkustajien ja laiskurien paapomiseen.” Paheelliset leimaavat sen heti tiukkapipoiseksi öyhöttämiseksi.
Sitä mukaa, kun sote-alan ja julkisten palveluiden rahoitusta leikataan, vastakkainasettelu kärjistyy. Niukkuus ei lisää empatiaa vaan koventaa asenteita.
Niukkuus ei lisää empatiaa vaan koventaa asenteita.
Taistelija vai fatalisti. Sairastuneilla ihmisillä on monenlaisia selviytymisstrategioita. Jotkut tekevät sairastumisestaan projektin, jossa he ottavat uhmakkaan taistelijan roolin. Periksi ei anneta ja se, mikä ei tapa, vain vahvistaa. Toiset taas suhtautuvat asiaan fatalistisesti ja alistuvat tyynesti kohtaloonsa. Heidän mielestään kaikella on tarkoitus, sairaudellakin. Taistelijan vinkkelistä katsottuna tyyni alistuminen on luovuttamista.
On myös ihmisiä, jotka tekevät vammastaan tai kehityksellisestä häiriöstään osan henkilökohtaista brändiään. He eivät koe tarvetta taistella oireitaan vastaan vaan alkavat puhua niistä omana supervoimanaan.
Vaikka sairauksista ja mielenterveyden ongelmista puhutaan entistä avoimemmin, kaunistelevia kiertoilmaisuja käytetään yhä, eivätkä kaikki tabut ole kadonneet. Syöpä ja Alzheimerin tauti ovat esimerkkejä diagnooseista, jotka lyövät helposti polvilleen vahvankin ihmisen ja hänen omaisensa.
Sairauksilla pelottelu myy. Iltapäivälehtien printtiversioita myydään pelottelemalla vanhuksia sairastumisella. Jokaisen marketin kassan vieressä lehtien lööpit kirkuvat uusien sairauksien uhkaa niin kovalla äänellä, että on ihme, etteivät pelokkaat mummot ja papat kupsahda ostosreissullaan silkasta kauhusta.
Koronapandemia sai ihmiset varuilleen ja teki elämästä arvaamattoman tuntuista. Monen perusturvallisuus järkkyi, ja kaikilla se ei ole vieläkään palannut. On sääli, että moni ikäihminen kokee muiden tapaamisen ja sairastumisen riskin edelleen niin suurena uhkana, että eristäytyy mieluummin kotiinsa. Ne, jotka sosiaalisia kontakteja eniten tarvitsisivat, usein välttelevät niitä kaikkein kiivaimmin.
Leena Koskenlaakso Terveystoimittajat ry:n hallituksen puheenjohtaja.