Terve vai sittenkin sairas?

Kuva on tehty tekoälyn avulla.

Luuletko olevasi terve? Siinä tapauksessa et ilmeisesti ole lukenut päivän lehtiä, seurannut nettikeskusteluja etkä katsonut televisiota viime aikoina.

Jos aamulla herätessäsi pidät itseäsi vielä terveenä, iltaan mennessä sinun on todennäköisesti osoitettu olevan väärässä, tai ainakin epäilyksen siemen on kylvetty mieleesi.

Heti aamutuimaan luet ruudulta tai printtilehdestä, että närästys voi olla syövän oire, ja on syytä hakeutua pikimmiten lääkärille. Sinua alkaa välittömästi närästää. Tai että uusin tutkimustieto osoittaa tofun olevan epäterveellistä. Ähkäiset, koska aloit laittaa tofua leivän päälle kinkkuleikkeen sijasta.

Ruokaostoksilla käydessäsi et pääse kassalle näkemättä kissan kokoisia lööppiotsikoita, jotka pauhaavat uusista terveysuhista. Varo tätä! Vältä sitä! Et kai vaan tee näin? Nielaiset, koska et varo etkä vältä, ja teet juuri niin – joka päivä.

Kun illalla avaat television, sama jatkuu. Apua, mikä tauti! Poistakaa kasvaimeni! Jalkapaiseklinikka. Sairas nuoruus. Kysy lääkäriltä. Elämäni yhden keuhkon varassa. Taisteluni riippuvuutta vastaan. Syöpäni löydettiin vasta, kun oli jo liian myöhäistä. Tässä vaiheessa tunnet olosi jo melko lannistuneeksi ja vietät loppuillan googlailemalla eri sairauksien oireita. Löydettyäsi monta osumaa siirryt keskiyöllä netin keskustelupalstoille lukemaan sairastuneiden kokemuksia. Ei olisi pitänyt, sillä sinua ei enää nukuta, ja pyörit sängyssä monta tuntia ahdistuneena. Aamulla heräät umpiväsyneenä ja elämä tuntuu raskaalta taakalta.

Huolestuminen on addiktoivaa

Joka päivä törmäämme niin moneen erilaisista terveysuhkista kertovaan kohu-uutiseen ja huolestuttavaan tutkimustulokseen, että vain paksunahkaisimmat meistä voivat huitaista ne hymähtäen pois mielestään: ”Hui hai, so what? Ei koske minua, ei ole minun murheeni.”

Me muut sen sijaan jäämme miettimään, pitäisikö asiasta huolestua. Minäkin, melko usein, etenkin jos satun olemaan stressaantunut. Vaikka yritän ajatella myönteisesti ja olla huolestumatta.

Epävarmoina aikoina, kun maailma muuttuu kaoottiseksi sotien, kulkutautien tai vaikkapa työttömäksi joutumisen takia, mielenterveydellemme olisi hyväksi saada huonojen uutisten vastapainoksi jotain positiivista ajateltavaa. Jotain, joka vahvistaisi meitä ja auttaisi meitä säilyttämään joustavuutemme, psyykkisen selviytymiskykymme ja suhteellisuudentajumme. Jotain, joka toisi hymyn kasvoillemme.

Mutta ei, me emme aina toimi niin loogisesti. Me luemme huonoja terveysuutisia, kuuntelemme terveysaiheisia podcasteja ja pohdimme, mikä kaikki voi mennä pieleen, ja miltä tuntuisi olla parantumattomasti sairas. Ja lähdemmekö täältä pitkään ja tuskallisesti kituen vai onnekkaasti saappaat jalassa.

Huolestuneena oleminen on niin tuttua ja tavallaan turvallista, että monet meistä eivät osaa olla ilman sitä. Joillekin ihmisille ahdistuneisuus ja sisäinen paine voi jopa olla edellytys sille, että he tuntevat olevansa elossa. Onko se enää tervettä? En osaa sanoa. Mutta se saattaa joskus olla tarkoituksenmukaista. Se saattaa olla se pimeä käyttövoima, joka työntää heitä eteenpäin.

Leena Koskenlaakso on Terveystoimittajat ry:n puheenjohtaja

TERVEYSPUHE ON POLARISOITUNUT

Terveys on suosittu kestoaihe mediassa.

Tapa, jolla terveydestä ja sairastumisesta nykyisin puhutaan, on hyvin kahtiajakautunut ja mustavalkoinen.

Julkista keskustelua ja somea seuratessa sekä nettilehtien kommenttipalstoja lukiessa käy nopeasti selväksi, että terveydestä ja hyvinvoinnista puhutaan aiempaa ronskimmin. Vastakkainasettelua ja leimojen iskemistä ei tänä päivänä kaihdeta.

Hyveelliset vastaan paheelliset. Terveysasioista puhuttaessa syntyy usein kaksi vastakkaista leiriä: hyveelliset ja paheelliset. Hyveelliset pitävät huolta itsestään, syövät terveellisesti ja käyvät kurinalaisesti salilla, mutta paheelliset muistuttavat, että myös elämästä nauttiminen on tärkeää. Hyveellisten mielestä se tarkoittaa, että paheelliset haluavat vain löhötä sohvalla kaljaa kitaten, sipsejä ja karkkia ahmien ja lihoen.

Hyveelliset väittävät, että paheelliset tuhoavat terveytensä väärillä valinnoilla ja itse aiheutetuilla sairauksilla. Hyveellisten mielestä paheellisilta puuttuu tahdonvoimaa, muutenhan se ryhdistäytyisivät, tarttuisivat itseään niskasta kiinni ja tekisivät jotain tilanteelleen. Paheelliset valitsevat kuntokuurin sijaan ihmedieetin tai laihdutuspistoksen’.

Poseeraajat ja pöyristyjät. Hyveelliset käyttävät puheessaan kulttuurisodista tutuiksi käyneitä keinoja: hyvesignalointia ja poseeraamista, paheksuntaa ja pöyristymistä. He korostavat mielellään olevansa kunnollisia veronmaksajia, joilla on oikeus kritisoida muiden elämää ja valintoja. ”Minun kovalla työllä ansaitsemiani verorahoja ei saa käyttää kaiken maailman vapaamatkustajien ja laiskurien paapomiseen.” Paheelliset leimaavat sen heti tiukkapipoiseksi öyhöttämiseksi.

Sitä mukaa, kun sote-alan ja julkisten palveluiden rahoitusta leikataan, vastakkainasettelu kärjistyy. Niukkuus ei lisää empatiaa vaan koventaa asenteita.

Niukkuus ei lisää empatiaa vaan koventaa asenteita. 

Taistelija vai fatalisti. Sairastuneilla ihmisillä on monenlaisia selviytymisstrategioita. Jotkut tekevät sairastumisestaan projektin, jossa he ottavat uhmakkaan taistelijan roolin. Periksi ei anneta ja se, mikä ei tapa, vain vahvistaa. Toiset taas suhtautuvat asiaan fatalistisesti ja alistuvat tyynesti kohtaloonsa. Heidän mielestään kaikella on tarkoitus, sairaudellakin. Taistelijan vinkkelistä katsottuna tyyni alistuminen on luovuttamista.

On myös ihmisiä, jotka tekevät vammastaan tai kehityksellisestä häiriöstään osan henkilökohtaista brändiään. He eivät koe tarvetta taistella oireitaan vastaan vaan alkavat puhua niistä omana supervoimanaan.

Vaikka sairauksista ja mielenterveyden ongelmista puhutaan entistä avoimemmin, kaunistelevia kiertoilmaisuja käytetään yhä, eivätkä kaikki tabut ole kadonneet. Syöpä ja Alzheimerin tauti ovat esimerkkejä diagnooseista, jotka lyövät helposti polvilleen vahvankin ihmisen ja hänen omaisensa.

Sairauksilla pelottelu myy. Iltapäivälehtien printtiversioita myydään pelottelemalla vanhuksia sairastumisella. Jokaisen marketin kassan vieressä lehtien lööpit kirkuvat uusien sairauksien uhkaa niin kovalla äänellä, että on ihme, etteivät pelokkaat mummot ja papat kupsahda ostosreissullaan silkasta kauhusta.

Koronapandemia sai ihmiset varuilleen ja teki elämästä arvaamattoman tuntuista. Monen perusturvallisuus järkkyi, ja kaikilla se ei ole vieläkään palannut. On sääli, että moni ikäihminen kokee muiden tapaamisen ja sairastumisen riskin edelleen niin suurena uhkana, että eristäytyy mieluummin kotiinsa. Ne, jotka sosiaalisia kontakteja eniten tarvitsisivat, usein välttelevät niitä kaikkein kiivaimmin.

Leena Koskenlaakso Terveystoimittajat ry:n hallituksen puheenjohtaja.