-
ADHD, ADD… vaiko ADT
Keskittymisvaikeuksien taustalla ei aina ole sairautta tai oireyhtymää. Tarkkaamattomuuden oireet voivat aiheutua myös henkilöön ulkopuolelta kohdistuvista paineista, esimerkiksi arjen kiireisyydestä, opiskelun tai työn vaatimuksista tai runsaasta älylaitteiden käytöstä. Jos tilanne jatkuu pitkään, seurauksena voi olla hankinnainen keskittymisvaikeus eli ADD (attention deficit disorder).
Termin ADT esitteli ensimmäisen kerran lääkäri Edward M. Hallowell vuonna 2005. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin julkaisemaan Lääketieteen termit -sanastoon ADD lisättiin vuosi sitten. Sen sanaselitys kuuluu näin: ”Hankinnainen keskittymisvaikeus (lyh. ADT) on käyttäytymismalli, joka syntyy tiuhaan vaihtuvien ärsykkeiden aiheuttamasta aivojen ylikuormituksesta ja jolle on ominaista kyvyttömyys keskittyä yhteen asiaan riittävän pitkäksi aikaa.”
ADT:n oireet muistuttavat aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön ADHD:n oireita mutta ilman ylivilkkautta. Keskittymisen vaikeuden taustalla voi toki olla synnynnäisiä taipumuksia, mutta keskittymisen pettämiseen voivat vaikuttaa monet nykymenoon kuuluvat tekijät, kuten vaatimus olla aina tavoitettavissa ja reagoiminen jokaiseen älypuhelimen plimpahdukseen välittömästi.
Tiuhaan tahtiin vaihtuvat ärsykkeet ylikuormittavat aivoja, niin että yhteen asiaan on mahdotonta keskittyä riittävän pitkäksi aikaa, kun mieleen tupsahtaa jatkuvasti uusia asioita. Nykyään niin muodikas multitaskaaminen eli monen asian yhtäaikainen tekeminen, jatkuvat keskeytykset ja liian vähäinen palautuminen ovat voineet johtaa siihen, että keskittymisestä tulee yhä vaikeampaa.
ADT ei ole lääketieteellinen diagnoosi vaan seurausta arjen pitkäaikaisesta kuormituksesta ja puutteellisesta palautumisesta. Tutkimusnäyttö esimerkiksi älypuhelimien vaikutuksesta kognitiivisiin toimintoihin on pitkälti vielä kesken. ADT:stä eroon pääseminen on silti mahdollista ja vaatii omien toimintatapojen muuttamista, rauhoittumista ja mielen joutilaisuutta, tietoista opettelua keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Minna Pernaa, kirjoittaja on Terveystoimittajat ry:n hallituksen jäsen
-
Kehon positiivisuudesta
Kuva on tehty tekoälyn avulla.
Mitä sinulle tulee mieleen sanasta kehopositiivisuus? Kiitos nyt jo väistyneen helleaallon, jokainen meistä on altistunut melko lailla erilaisten kehojen näkemiselle menneen kesän aikana. Jotkut näyt miellyttävät, toiset mietityttävät. Erityisesti muiden kehoissa – mutta välillä omassakin.
Kunnioitusta kaikenlaisille kehoille
Kehopositiivisuus käsitteenä juontaa 1960-luvulle. Wikipediasta löytyy kattavasti tietoja termistä:
”Kehopositiivisuus on yhteiskunnallinen liike, jonka tavoitteena on saada kaikenlaisille kehoille tasa-arvoisesti kunnioitusta ja oikeuksia.”
Kehopositiivisuuden avulla pyritään parantamaan marginalisoitujen ja syrjittyjen kehojen, kuten lihavien, vammaisten ja transihmisten ihmisoikeuksia. Kehopositiivisuudessa on kyse ihmisen oikeudesta siihen, että hänen kehonsa saa kunnioitusta, vaikka ei vastaisikaan kauneusihanteita. Siinä ei ole käsitteenä kyse painonhallinnasta, hyvinvoinnista tai fyysisestä terveydestä. Se ei ota kantaa siihen, millaiset elämäntavat ovat terveellisiä tai epäterveellisiä. Se ei myöskään liity itsensä rakastamiseen tai positiiviseen asenteeseen.
Nykyaikainen kehopositiivisuus ja siitä käytetty nimitys (engl. body positivity) saivat alkunsa 1990-luvulla, kun Yhdysvalloissa perustettiin The Body Positive -järjestö. Suuren yleisön tietoon kehopositiivisuus nousi 2010-luvulla. Sen aihetunniste #kehopositiivisuus on suosittu sosiaalisessa mediassa. Käsite on sosiaalisessa mediassa myös osittain kaupallistunut.”
Ei kiitos leivoksille
Mitä sanoo puolestaan kirjallisuus naiskehosta? Minna Rytisalon kehutussa Jenny Hill -kirjassa (WSOY 2023) mainitaan kehopositiivisuus seuraavasti:
”Kun näkee ihanan leivostarjottimen, pitää sanoa, että mulla tässä kuussa onkin sokerilakko voi ei. Treffeillä ei voi ottaa pastaa vaan pitää valita salaatti ja koko elämän kaikilla dinnereillä täytyy aina jättää lautaselle vähintään puolet. Maailman silmissä kaikkein, kaikkein ihailtavin on se nainen, joka mahtuu häämekkoonsa vielä 20 vuoden avioliiton jälkeenkin ja siinäpä sitä on jokatytön goals todellakin eikä siinä mitkään kehopositiivisuusliikkeet auta.”
Kuvia nuorille
Yksi nuorten suosituimmista sosiaalisen median kanavista on nykyisin Instagram. Hain termillä kehopositiivisuus kuvia sieltä. Esiin rävähti melkein pelkästään kuvia lihavista 30–40-vuotiaista naisista uima-asuissa tai normivaatteissa, usein provokatiivisissa asennoissa. Mukaan tuli pari kuvaa laihoista miehistä ja yhdestä pienestä koirasta.
Kapea kuva (nais)vartalon kehopositiivisuudesta ei tue ollenkaan käsitettä, jonka mukaan kaikenlaiset kehot pitäisi hyväksyä luonnossa ja kuvissa. Esimerkiksi sellaiset, joissa näkyy jokin vamma tai erilainen seksuaalinen suuntautuminen.
Onneksi hakemalla löytää muutakin: kannattaa tutustua Instassa esimerkiksi bloggaaja Pinja Eskolan Kynäniekkaan.
Tuula Silvonen, kirjoittaja on Terveystoimittajat ry:n hallituksen jäsen
-
Terve vai sittenkin sairas?
Kuva on tehty tekoälyn avulla.
Luuletko olevasi terve? Siinä tapauksessa et ilmeisesti ole lukenut päivän lehtiä, seurannut nettikeskusteluja etkä katsonut televisiota viime aikoina.
Jos aamulla herätessäsi pidät itseäsi vielä terveenä, iltaan mennessä sinun on todennäköisesti osoitettu olevan väärässä, tai ainakin epäilyksen siemen on kylvetty mieleesi.
Heti aamutuimaan luet ruudulta tai printtilehdestä, että närästys voi olla syövän oire, ja on syytä hakeutua pikimmiten lääkärille. Sinua alkaa välittömästi närästää. Tai että uusin tutkimustieto osoittaa tofun olevan epäterveellistä. Ähkäiset, koska aloit laittaa tofua leivän päälle kinkkuleikkeen sijasta.
Ruokaostoksilla käydessäsi et pääse kassalle näkemättä kissan kokoisia lööppiotsikoita, jotka pauhaavat uusista terveysuhista. Varo tätä! Vältä sitä! Et kai vaan tee näin? Nielaiset, koska et varo etkä vältä, ja teet juuri niin – joka päivä.
Kun illalla avaat television, sama jatkuu. Apua, mikä tauti! Poistakaa kasvaimeni! Jalkapaiseklinikka. Sairas nuoruus. Kysy lääkäriltä. Elämäni yhden keuhkon varassa. Taisteluni riippuvuutta vastaan. Syöpäni löydettiin vasta, kun oli jo liian myöhäistä. Tässä vaiheessa tunnet olosi jo melko lannistuneeksi ja vietät loppuillan googlailemalla eri sairauksien oireita. Löydettyäsi monta osumaa siirryt keskiyöllä netin keskustelupalstoille lukemaan sairastuneiden kokemuksia. Ei olisi pitänyt, sillä sinua ei enää nukuta, ja pyörit sängyssä monta tuntia ahdistuneena. Aamulla heräät umpiväsyneenä ja elämä tuntuu raskaalta taakalta.
Huolestuminen on addiktoivaa
Joka päivä törmäämme niin moneen erilaisista terveysuhkista kertovaan kohu-uutiseen ja huolestuttavaan tutkimustulokseen, että vain paksunahkaisimmat meistä voivat huitaista ne hymähtäen pois mielestään: ”Hui hai, so what? Ei koske minua, ei ole minun murheeni.”
Me muut sen sijaan jäämme miettimään, pitäisikö asiasta huolestua. Minäkin, melko usein, etenkin jos satun olemaan stressaantunut. Vaikka yritän ajatella myönteisesti ja olla huolestumatta.
Epävarmoina aikoina, kun maailma muuttuu kaoottiseksi sotien, kulkutautien tai vaikkapa työttömäksi joutumisen takia, mielenterveydellemme olisi hyväksi saada huonojen uutisten vastapainoksi jotain positiivista ajateltavaa. Jotain, joka vahvistaisi meitä ja auttaisi meitä säilyttämään joustavuutemme, psyykkisen selviytymiskykymme ja suhteellisuudentajumme. Jotain, joka toisi hymyn kasvoillemme.
Mutta ei, me emme aina toimi niin loogisesti. Me luemme huonoja terveysuutisia, kuuntelemme terveysaiheisia podcasteja ja pohdimme, mikä kaikki voi mennä pieleen, ja miltä tuntuisi olla parantumattomasti sairas. Ja lähdemmekö täältä pitkään ja tuskallisesti kituen vai onnekkaasti saappaat jalassa.
Huolestuneena oleminen on niin tuttua ja tavallaan turvallista, että monet meistä eivät osaa olla ilman sitä. Joillekin ihmisille ahdistuneisuus ja sisäinen paine voi jopa olla edellytys sille, että he tuntevat olevansa elossa. Onko se enää tervettä? En osaa sanoa. Mutta se saattaa joskus olla tarkoituksenmukaista. Se saattaa olla se pimeä käyttövoima, joka työntää heitä eteenpäin.
Leena Koskenlaakso on Terveystoimittajat ry:n puheenjohtaja
Onko sinulla mielessäsi jokin terveyteen liittyvä aihe, josta haluaisit kirjoittaa blogitekstin? Julkaisemme mielellään jäsenten kirjoituksia blogissa.
Toimi näin
Rajaa aihe ja kirjoita siitä noin 3 000−3 500 merkkiä pitkä teksti. Suosi lyhyitä kappaleita. Tekstiä muokataan tarvittaessa. Lähetä valmis teksti osoitteeseen sihteeri@terveystoimittajat.fi. Kirjoittajasta toivotaan saatavaksi myös lyhyt esittelyteksti.