Blogi

  • Mennään metsään

    Kuva: Pixabay

    Koko syksy, jopa tämä kammottavan pimeä marraskuukin – on ollut poikkeuksellinen lämmin. Ei näy lunta missään täällä Etelä-Suomessa. Eikä sitä vielä kaivatakaan! Metsässä voi kävellä vielä mielin määrin.

    Metsään menemisellä on monenlaisia terveyshyötyjä – kuten terveystoimittajat tietävät. Lyhyt kävely palauttaa stressistä, parantaa mielialaa sekä koettua terveyttä ja auttaa irtautumaan arjesta plus parantaa esimerkiksi itsetuntoa: https://www.duodecimlehti.fi/duo14421

    Miellyttää silmää sekin, mitä näkyy, kun lentokone laskeutuu Seutulaan: metsää! Metsistä on hyötyä yksilölle mutta myös koko Suomelle, kun puhutaan kansantaloudesta. Sitra on tutkinut asiaa ja päätynyt siihen, että Suomi voi säästä jopa satoja miljoonia vuosittain luonnon avulla. kansantautien torjunnassa.

    Sitralta selvitys. Suomessa on nyt ensimmäistä kertaa arvioitu (Sitran tiedote 29.10.2024), kuinka iso taloudellinen merkitys lähiluonnon terveysvaikutuksilla voi olla kansantautien torjunnassa. Tuore selvitys osoittaa, että Suomi voi saada luonnon avulla jopa satojen miljoonien eurojen vuotuisen hyödyn pelkästään masennuksen ja tyypin 2 diabeteksen torjunnassa sekä astman lääkehoidossa.

    Tästä syystä tutkijat ehdottavat Suomeen kansallista luontoterveysohjelmaa.

    Hyviä pointteja

    Asia selviää Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toteuttamasta Luontoympäristön terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen merkitys -selvityksestä, jonka rahoitti tulevaisuustalo Sitra. Selvitystä varten tutkijat kävivät läpi keskeisen pohjoismaisen tutkimustiedon luonnon terveysvaikutuksista viimeisen 20 vuoden ajalta.

    Tutkimuskirjallisuudesta käy ilmi, että pääsy luontoon muun muassa edistää mielenterveyttä: se suojaa masennukselta, lievittää stressiä ja parantaa mielialaa. Tieto on merkittävä, sillä mielenterveyden häiriöt aiheuttavat Suomelle arviolta 11 miljardin euron vuotuiset kustannukset inhimillisen kärsimyksen lisäksi. Nuorista jopa neljäsosa kärsii mielenterveyden häiriöistä.

    Luontoympäristöt, kuten kaupunkien lähimetsät ja viheralueet, auttavat ehkäisemään myös muun muassa sydän- ja verisuonitauteja sekä mahdollisesti hengityselinsairauksia, kuten astmaa ja allergioita.

    Kansallinen luonto-ohjelma

    Jotta luonnon terveysvaikutukset ja niiden taloudellinen hyöty saataisiin laajasti käyttöön, selvityksen kirjoittaneet tutkijat ehdottavat Suomeen kansallista luontoterveysohjelmaa. Sen tavoitteena olisi juurruttaa luonnon terveyshyödyt ihmisten arkeen ja osaksi sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

    Ohjelman valmistelulle arvokasta pohjaa tuovat kokemukset alueellisista ohjelmista, kuten Päijät-Hämeen Luontoaskel terveyteen -ohjelmasta.

    ”Tutkimusnäyttö luonnon terveyshyödyistä on kypsynyt siihen pisteeseen, että voimme laskea taloudellisen arvon luonnon kyvylle pienentää tautitaakkaa. Varovaisenkin arvion mukaan puhutaan suuruusluokaltaan satojen miljoonien eurojen säästöpotentiaalista yhteiskunnalle. Kun julkinen talous kamppailee terveydenhuollon rahoituskriisissä, tarve löytää uusia, kuluja hillitseviä ratkaisuja on suurempi kuin koskaan”, Sitran ohjelmatoiminnon johtaja Lasse Miettinen sanoo.

    Vapaalla tyylillä

    Metsään mennessä tyyli on vapaa: yksin, yhdessä, koiran tai kissan kanssa. Kuulokkeet päässä tai ilman. Säästä viis – kerrospukeutuminen ja säätiedotuksen tsekkaaminen ennen ulkoilua auttaa.

    Itse olen kävellyt tänä syksynä metsässä poikkeuksellisen vähän, johtuen Walker-nimisestä kevytkipsistä oikeassa jalassani. Mutta kävellyt kuitenkin – ja nauttinut etenkin värikkäiden ja kahisevien lehtien määrästä jalkojeni alla.

    Jotenkin hellyttävää on ollut. että tultuani kotiin kipsin päällä keikkuu – puiden lehtiä.

    Tuula Silvonen on Terveystoimittajat ry:n hallituksen jäsen.


  • Päätä seinään – vaan mureneehan se edes vähän

    Somekanavissa keskustelu terveydestä saattaa aika ajoin mennä melko villiksi.

    Voi huokaus, nousenpa taas pinnalle täältä somen syövereistä. Vaikka somen jo tietää, menee ihon alle, kun omaan kuplaan läikkyy ”varmaa tietoa” siitä, että ruokaympyrän suositukset ovat aivan vääristyneet – kyllä kookosrasva ja voi ovat terveyden peruspilareita ja onhan suola ihmiselle sentään tarpeellista!

    Tai kun ”uusimmat tutkimustulokset” osoittavat koronarokotteiden kaataneen kansaa kuin heinää ja että koronaan on kuollut nimenomaan nk. piikitettyjä. Että tiede on yliarvostettua ellei peräti saatanasta, se kun kumoaakin aiempia tutkimustuloksiaan koko ajan eikä siis eroa mitenkään syvällisistä somekeskusteluista.

    Lisäksihän ”kaikki tietävät”, että lääkkeiden pakkomyynti sekä suuret voitot ovat lääkefirmojen ja korruptoituneiden lääkäreiden ainoa tavoite. Ja on ilman muuta selvää, että medialla on yhteinen agenda. Sitä paitsi mitä vikaa on hiilidioksidissa? Sehän on koko elämän perusta.

    Postausten joukkoon ripotelluilla yksittäisillä totuuksilla ”asioista itse selvää ottajien” on kätevää pudottaa oikaisuyritykset. No olihan se sikainfluenssarokotekin! Se opioidikriisi! Se vääräksi todettu tutkimustulos! Se yksi pelotteleva otsikkokin!

    Edellä kirjoitettu on ehkä hiukan ilkeästi muotoiltu, mutta mikään ei ole omasta päästä keksittyä. Ehkä tunnistattekin? Kuinka te reagoitte tällaisessa tilanteessa, kun ei tiedä, mistä edes aloittaisi?

    Go, Juhani Knuuti, go! Voimia matkaan, Atte Virolainen!

    Itse en lähde tuttavien(kaan) somekanavissa noita ”varmoja tietoja” enää kommentoimaan. Joskus yritin, mutta heitin yrityksen hyödyttömänä nurkkaan. Ei se ole minun heiniäni, enkä sitä paitsi halua omilla reaktioillani ruokkia kanavien arvoa algoritmien silmissä. Tunnen suurta kunnioitusta ja arvostusta niitä kohtaan, jotka jaksavat kärsivällisesti, asiallisesti ja toistuvasti oikoa ja perustella. Sekä myöntää, että aina varmaa tietoa ei vain ole. Go, Juhani Knuuti, go! Voimia matkaan, Atte Virolainen!

    Tästä sitkeydestä riittää silti mallia meille muillekin, ei ehkä somessa mutta omissa terveystoimittajien kanavissamme. Jatkuva, kärsivällinen toisto, asioiden vielä uudelleen tarkistaminen, suhteuttaminen, perusteleminen. Työarki ei välttämättä aina täytä ihanteita, mutta koko ajan voimme ainakin pyrkiä siihen. Ja vaikka joskus tuntuu, että hakkaamme päätä seinään, niin mahdollisesti seinästä irtoaa murusia, joilla on jokin vaikutus. Parhaassa tapauksessa ne vielä kumuloituvat yhteiskollegiaalisin voimin.

    Tukea työhömme saamme onneksi eri tahoilta, esimerkiksi Terveystoimittajien jäseninä: yhdistyksen yhteistyökumppaneiden ja sidosryhmien tapaamisista ja tiedotteista sekä yhteisistä keskusteluista. Näitä keskusteluja saisi olla lisää, niin kasvokkain kuin virtuaalikanavissa. Yhteisöstä kun saa paitsi voimaa myös ajankohtaista tietoa ja faktaa sekä ehkäpä myös neuvoja hedelmälliseen lähestymiseen.

    Ja aina voi kirjoittaa blogin! Täällä pääsee ääneen ja saa parhaimmillaan keskustelun liikkeelle. Kynnys on meille jäsenille matala, kunhan unohtaa X:n myrkkytyylin ja luovan suhtautumisen faktoihin.

    Seuraavia blogeja odotellessa.

    Diana Törnroos on Terveystoimittajat ry:n hallituksen jäsen.


  • TERVEYSPUHE ON POLARISOITUNUT

    Terveys on suosittu kestoaihe mediassa.

    Tapa, jolla terveydestä ja sairastumisesta nykyisin puhutaan, on hyvin kahtiajakautunut ja mustavalkoinen.

    Julkista keskustelua ja somea seuratessa sekä nettilehtien kommenttipalstoja lukiessa käy nopeasti selväksi, että terveydestä ja hyvinvoinnista puhutaan aiempaa ronskimmin. Vastakkainasettelua ja leimojen iskemistä ei tänä päivänä kaihdeta.

    Hyveelliset vastaan paheelliset. Terveysasioista puhuttaessa syntyy usein kaksi vastakkaista leiriä: hyveelliset ja paheelliset. Hyveelliset pitävät huolta itsestään, syövät terveellisesti ja käyvät kurinalaisesti salilla, mutta paheelliset muistuttavat, että myös elämästä nauttiminen on tärkeää. Hyveellisten mielestä se tarkoittaa, että paheelliset haluavat vain löhötä sohvalla kaljaa kitaten, sipsejä ja karkkia ahmien ja lihoen.

    Hyveelliset väittävät, että paheelliset tuhoavat terveytensä väärillä valinnoilla ja itse aiheutetuilla sairauksilla. Hyveellisten mielestä paheellisilta puuttuu tahdonvoimaa, muutenhan se ryhdistäytyisivät, tarttuisivat itseään niskasta kiinni ja tekisivät jotain tilanteelleen. Paheelliset valitsevat kuntokuurin sijaan ihmedieetin tai laihdutuspistoksen’.

    Poseeraajat ja pöyristyjät. Hyveelliset käyttävät puheessaan kulttuurisodista tutuiksi käyneitä keinoja: hyvesignalointia ja poseeraamista, paheksuntaa ja pöyristymistä. He korostavat mielellään olevansa kunnollisia veronmaksajia, joilla on oikeus kritisoida muiden elämää ja valintoja. ”Minun kovalla työllä ansaitsemiani verorahoja ei saa käyttää kaiken maailman vapaamatkustajien ja laiskurien paapomiseen.” Paheelliset leimaavat sen heti tiukkapipoiseksi öyhöttämiseksi.

    Sitä mukaa, kun sote-alan ja julkisten palveluiden rahoitusta leikataan, vastakkainasettelu kärjistyy. Niukkuus ei lisää empatiaa vaan koventaa asenteita.

    Niukkuus ei lisää empatiaa vaan koventaa asenteita. 

    Taistelija vai fatalisti. Sairastuneilla ihmisillä on monenlaisia selviytymisstrategioita. Jotkut tekevät sairastumisestaan projektin, jossa he ottavat uhmakkaan taistelijan roolin. Periksi ei anneta ja se, mikä ei tapa, vain vahvistaa. Toiset taas suhtautuvat asiaan fatalistisesti ja alistuvat tyynesti kohtaloonsa. Heidän mielestään kaikella on tarkoitus, sairaudellakin. Taistelijan vinkkelistä katsottuna tyyni alistuminen on luovuttamista.

    On myös ihmisiä, jotka tekevät vammastaan tai kehityksellisestä häiriöstään osan henkilökohtaista brändiään. He eivät koe tarvetta taistella oireitaan vastaan vaan alkavat puhua niistä omana supervoimanaan.

    Vaikka sairauksista ja mielenterveyden ongelmista puhutaan entistä avoimemmin, kaunistelevia kiertoilmaisuja käytetään yhä, eivätkä kaikki tabut ole kadonneet. Syöpä ja Alzheimerin tauti ovat esimerkkejä diagnooseista, jotka lyövät helposti polvilleen vahvankin ihmisen ja hänen omaisensa.

    Sairauksilla pelottelu myy. Iltapäivälehtien printtiversioita myydään pelottelemalla vanhuksia sairastumisella. Jokaisen marketin kassan vieressä lehtien lööpit kirkuvat uusien sairauksien uhkaa niin kovalla äänellä, että on ihme, etteivät pelokkaat mummot ja papat kupsahda ostosreissullaan silkasta kauhusta.

    Koronapandemia sai ihmiset varuilleen ja teki elämästä arvaamattoman tuntuista. Monen perusturvallisuus järkkyi, ja kaikilla se ei ole vieläkään palannut. On sääli, että moni ikäihminen kokee muiden tapaamisen ja sairastumisen riskin edelleen niin suurena uhkana, että eristäytyy mieluummin kotiinsa. Ne, jotka sosiaalisia kontakteja eniten tarvitsisivat, usein välttelevät niitä kaikkein kiivaimmin.

    Leena Koskenlaakso Terveystoimittajat ry:n hallituksen puheenjohtaja.


Onko sinulla mielessäsi jokin terveyteen liittyvä aihe, josta haluaisit kirjoittaa blogitekstin? Julkaisemme mielellään jäsenten kirjoituksia blogissa.

Toimi näin

Rajaa aihe ja kirjoita siitä noin 3 000−3 500 merkkiä pitkä teksti. Suosi lyhyitä kappaleita. Tekstiä muokataan tarvittaessa. Lähetä valmis teksti osoitteeseen sihteeri@terveystoimittajat.fi. Kirjoittajasta toivotaan saatavaksi myös lyhyt esittelyteksti.