-
Hoitoon vain paksulla lompakolla?
Hallituksen budjettiesityksen mukaisesti julkisen terveydenhuollon asiakasmaksuihin on tulossa paljon korotuksia vuonna 2027, vaikka kaikilla pienituloisilla kansalaisilla ei ole niihin varaa. Kuten Lääkäriliitto 31.8. kannanotossaan toteaa, hoitopäätösten tulee perustua lääketieteellisen hoidon tarpeeseen, ei potilaan pankkitilin saldoon.
Jos hallituksen budjettiesitykseen sisältyvät julkisen terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset hyväksytään eduskunnassa, terveyskeskusmaksuja voidaan korottaa jopa 20 prosentilla vuoden 2027 alusta alkaen.
Poliklinikkamaksuja, päiväkirurgian maksuja sekä suun terveydenhuollon maksuja korotetaan 10 prosentilla, ja sen lisäksi uusia maksuja voidaan alkaa periä erityistutkimuksista sekä leikkauksista ja muista toimenpiteistä.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
Tähän asti työttömät, eläkeläiset ja muut pienituloiset kansalaiset, joilla ei ole varaa maksaa yksityislääkärille pääsystä, ovat voineet luottaa siihen, että julkisella puolella heidän vaivansa tutkitaan ja hoidetaan − edellyttäen, että ruuhkaiseen terveyskeskukseen onnistuu saamaan ajan tai joku kuljettaa päivystyspoliklinikalle. Mikäli erityistutkimukset tai muut toimenpiteet todetaan tarpeellisiksi, niiden maksut ovat olleet kohtuullisia.
Suomessa ei ole tarvinnut Amerikan malliin jännittää sitä, onko jatkotutkimuksiin tai leikkaukseen varaa, vai johtaako se henkilökohtaiseen taloudelliseen katastrofiin. Nyt tilanne uhkaa kuitenkin muuttua.
Jos ihmisellä ei ole varaa maksaa korotettuja asiakasmaksuja, hän ei mene lääkäriin vaan sinnittelee kotona, jolloin vaiva voi pahentua ja tilanne eskaloitua. Terveyskeskusmaksuja on jo nyt ulosotossa valtava määrä. Ja jos jatkotutkimukseen pääsyä välttelee siksi, että se maksaisi liikaa, oikea diagnoosi jää tekemättä ja potilaan piina jatkuu.
Asiakasmaksujen korotukset ovat arvovalinta. Pystyvätkö työterveyshuollon palveluiden varaan tuudittautuneet päättäjät mieltämään, miltä elämä näyttää niille kansalaisille, jotka eivät ole yhtä onnekkaassa asemassa?
Pankkitilin saldo ei saa ratkaista
Kuten Lääkäriliiton hallituksen puheenjohtaja Niina Koivuviita toteaa hallituksen viimeiseen budjettiriiheen 31.8. suunnatussa Lääkäriliiton kannanotossa, asiakasmaksujen korotuksista ja uusista tutkimus- ja toimenpidemaksuista tulee luopua.
Lääkäriliiton mukaan hoitopäätösten tulee perustua lääketieteellisen hoidon tarpeeseen, ei potilaan pankkitilin saldoon. Maksut lisäävät hoidon viivästymistä, vähentävät perus- ja ennaltaehkäisevien palvelujen käyttöä sekä kasvattavat terveyseroja.
Sitäkö me haluamme? Ei kiitos, sanon minä.
Huom. Kuva tehty tekoälyllä.
Leena Koskenlaakso, Terveystoimittajat ry:n hallituksen puheenjohtaja
-
Näkymätöntä, mutta arvokasta
Omaishoitaja kuuluu siihen hiljaiseen kansanosaan, joka tekee pyyteetöntä työtä rutisematta. Hän ei nouse barrikadeille, vaikka yhteiskunta laveeraa pensselillään omaishoidon hädin tuskin rahoitusraameihin sopivaksi.
Siinä hän makaa omassa vuoteessaan eikä auttamatta pääse ylös eikä liikkeelle. Vieressä on omaishoitaja, jonka silmä on tarkkana liki 24/7. Hoitopaikkaan pääsyä on yritetty onnistumatta. Meneehän se näinkin.
Ensi vuonna omaishoidon tuen vähimmäispalkkio noussee 472 eurosta 530 euroon. Vajaa kuuskymppiä lisää kuussa tuskin lisää aihetta juhlaan. Valtion talousarvioon summa tekee 15 miljoonan lisäloven, mutta valtionavustusta ei korvamerkitä. Hyvinvointialueita kuritetaan, joten voi olla tärkeämpiäkin rahanreikiä kuin omaishoitajuus. Jää nähtäväksi.
Omaishoidon tukea saa noin 62 000 henkilöä eli 1,3 prosenttia aikuisväestöstä. Tukea saavat vain ne, jotka ovat tehneet virallisen sopimuksen hyvinvointialueen kanssa. Tuen ulkopuolella on kuitenkin arviolta satoja tuhansia omaishoitajia, läheisiään auttavia käsipareja löytyy vielä enemmän. Omaishoitajuus säästää yhteiskunnan varoja miljardeilla.
Vaikka hallitus korottaakin tukea, voi olla, ettei tuen saaja hyödy kuudestakympistä lainkaan. Jos työvoimaviranomaiset katsovat omaishoidon estävän työllistymistä, oikeutta työttömyysetuuteen ei välttämättä ole. Muihinkin etuuksiin tuki saattaa vaikuttaa. Omaishoitajaliitto onkin ehdottanut tuen säätämistä etuoikeutetuksi tuloksi, jotta se ei leikkaisi sosiaalietuuksia.
Omaishoito on myös tasa-arvokysymys, sillä suurin osa omaishoitajista on naisia. Hoivataakka kasvaa ja hyvinvointi horjuu, kun palveluita ei ole hoidettavalle eikä hoitajalle tai niitä ei saa. Moni omaishoitaja ei edes tiedä, että heille kuuluvat säännölliset terveystarkastukset.
Lakisääteisiä vapaapäiviä on vähintään kaksi kuukaudessa. Enhän minä voi tuota ukkoa jättää vieraan käsiin on yksi syy, miksi vapaaseen ei tartuta. Tai kun vapaapäivää lähdetään viettämään, huoli läheisestä on koko ajan läsnä. Soittelin kotiin, kysyin vointia ja annoin ohjeita.
Ajattelumalli on sellainen, että keskiössä on hoidettava. Myös omaishoitaja tarvitsee tukea – sekä vertaistukea että ohjausta palveluihin.
Valtakunnallista omaishoitajien viikkoa vietetään 24.11.–30.11.2025 – teemana on Yhdessä enemmän – lisätietoa omaishoitajat.fi
Tarja Västilä, Terveystoimittajien pitkäaikainen jäsen
-
Sain kesälomalla supernopeaa apua terveysongelmaani – ja se jäi kaihertamaan
Olin ystäväni kanssa kesälomareissulla, kun jalkaani tuli kävelemistä haittaava vaiva. Ystävä toivoi puolestani, ettei mene kauhean monta viikkoa avun saamiseen.
Tulin kotiin sunnuntaina puoliltapäivin, ja jo alkuillasta saatoin soittaa ystävälleni: hei mahtavaa, kävin lääkärissä, jalka kuvattiin, sain kortisonipistoksen ja olen valmis muutaman päivän päästä koittavaan seuraavaan reissuun. Ystäväni oli äimistynyt.
Arvaatte tietenkin, että kävin työterveyshuollossa. Äimistynyt ystäväni ei käy, sillä hän ei ole sen piirissä.
Kolmen tason terveydenhuoltojärjestelmä, huipulla työterveys
Vaikka olin suunnattoman tyytyväinen, en päässyt eroon ajatuksesta, että tämä on mahdollista vain työsuhteisille. Piti oikein kaivaa esille THL:n Mika Salmisen taannoiset kannanotot.
Yle kertoi huhtikuussa 2022: ”Työterveydestä on tullut Salmisen mukaan tavallaan työssäkäyvien oma perusterveydenhuoltojärjestelmä, joka toimii rinnakkain julkisen perusterveydenhuollon kanssa, mutta kuitenkin suurelta osin yksityisten lääkäriasemien kautta.”
Salmisesta suomalainen työterveyshuolto olisi syytä rakentaa kokonaan uudelleen, osana sote-uudistusta.
Silloinen perhe- ja peruspalveluministeri Aki Lindén (sd) komppasi Salmista twiitissään: ”Suomessa on kolme perustason terveydenhuoltojärjestelmää: 1) maksuton ja jonoton työterveyshuolto, 2) maksullinen ja jonoton yksityissektori, 3) maksullinen ja ruuhkautunut terveyskeskus.” Hän puolsi, kuten aina, omalääkärimallia kaikille – ja sehän kuulostaakin houkuttelevalta.
Tulisiko tilalle eriarvoistavat terveysvakuutukset?
Kesälomamietteisiini saattoi liittyä itsekäs tietoisuus siitä, että oma porttini työterveyshuoltoon ei ole avoin loputtomiin. Mielessä olivat monet tarinat vaikeasta julkiseen perusterveydenhuoltoon pääsystä.
Kaivoin tietenkin esiin myös, kuinka Salmisen avaukseen oli suhtauduttu. Tyrmäys oli tullut isolla rintamalla. Muun muassa EK:n ja STTK:n puolelta tähdennettiin, että työterveyshuolto on erittäin toimiva järjestelmä, joka rahoitetaan työnantajien ja palkansaajien vakuutusmaksuilla. Miksi hyvin toimivaa pitäisi lähteä rikkomaan?
Hyvä argumentti. Toimivaa ei yleensä pidä rikkoa.
Miksi hyvin toimivaa pitäisi lähteä rikkomaan?
Toisaalta Sitrasta Antti Kivelä twiittasi, että kyllä kaikki maksavat työterveyshuollosta. Etu kun on verovapaa työntekijälle ja vähennyskelpoinen yritykselle.
Kiinnostava arvio tuli STM:n johtajalta Liisa Siika-aholta: Jos järjestelmä purettaisiin, osalle – mutta ei kaikille – kuitenkin tarjottaisiin terveysvakuutuksia, ja näin uusi jakolinjoja saattaisi muodostua yritysten sisälle. Myös muun muassa Työterveyslaitoksesta ja tietenkin yksityisiltä lääkäriasemilta tuli vahvoja lausuntoja nykyjärjestelmän toimivuudesta.
Vuosikymmeniä työterveydenhuollosta nauttineena ymmärrän näitä näkemyksiä erittäin hyvin. Samalla kuitenkin mietin, että ehkä niukoiksi sanottuja lääkäriresursseja riittäisi paremmin kaikille, jos työmarkkina olisi yhtenäisempi.
Voitaisiinko siirtyä siilipuolustuksesta avoimeen tarkasteluun?
Minulla ei tietenkään ole selkeää ajatusta siitä, kuinka työterveyshuolto pitäisi järjestää. Sote-uudistuksen toteutus ei sinällään kauheasti kannusta etenemään sen sateenvarjon alla.
Mutta toivoisin, että ainutlaatuiseen työterveyshuoltoomme ja kolmen kanavan perusterveydenhuoltoon ei suhtauduttaisi kuin pyhään lehmään. Että epäilyjen ääneen lausuminen ei saisi aikaan koko rintaman siilipuolustusta. Että asiaa voitaisiin tarkastella avoimin mielin, eri mallien etuja ja haittoja aidosti pohtien.
Sote-sektorin resurssien horjuessa todella toivon, että jostain löytyy tarpeeksi monia, tarpeeksi rohkeita poliitikkoja ja muita vaikuttajia ennakkoluulottomaan tarkastelemiseen. Jaksanko uskoa siihen? Sitä en tiedä. Mutta tiedän, mitä koskevia avauksia seuraavien eduskuntavaalien alla seuraan.
Diana Törnroos, kirjoittaja on Terveystoimittajat ry:n hallituksen jäsen

Onko sinulla mielessäsi jokin terveyteen liittyvä aihe, josta haluaisit kirjoittaa blogitekstin? Julkaisemme mielellään jäsenten kirjoituksia blogissa.
Toimi näin
Rajaa aihe ja kirjoita siitä noin 3 000−3 500 merkkiä pitkä teksti. Suosi lyhyitä kappaleita. Tekstiä muokataan tarvittaessa. Lähetä valmis teksti osoitteeseen sihteeri@terveystoimittajat.fi. Kirjoittajasta toivotaan saatavaksi myös lyhyt esittelyteksti.

